Hei sun heiluvilles! Sattaa, ei saja, sattaa, ei saja… Semmosta se on ollunna täälä nyt viimeset pari viikkoa. Lämpöä kyllä riittää yli kolomenkymmenen ja kosteusrosentti on varmaa lähellä tuhatta. :) No ei passaa marista, kai täälä silti vähän on paremmat kelit ku karussa Pohjoisessa.

 

Roiketti projekti alakaa oleen ns. valamis, MUTTA ne dokumentaatiot… ei sitä näemmä pääse selekkarintekoa karkuun täälläkään. =) Aikas laajat opukset ilmeisesti vaaditaan, jotta tulevat gaijinit ossais niitten perusteella tehä samanlaisen mööpelin ja vielä toimivan. Kuten me! Eli kyllä sitä hommaa riittää dokkareitten kirjottelussa ja presentaatioiden pitämisen merkeissä.

 

Viime viikonloppuna päästiin eka kertaa vähän reissaileen. Lauantaina kävästiin Amakusan suunnalla ihasteleen merta ja uiskentelemassa ja pitihän sitä valakosta suomalaista laatulihhaa vähän yrittää värjätäkki, jotkut vähän huonommalla menestyksellä ku toiset. Mukava reissu kyllä kaikin puolin, mutta oishan tuota ollu kiva vaikka yötäki olla ja kattella auringonlaskua meren rannalla. Olipa romanttista… Phyi

 

Anil, Charith ja Jaakko tutkailemassa

 

Arskanottoa suomalaisittain

Sunnuntaina kokkeiltiin sitte vähän eri korkeuksia, eli suunnattiin Asolle katteleen vuoria. Lyhyesti sanottuna Aso on joskus aikoinaan ollu yks pirun iso vuori joka on posahtanu tuhannenp****npärreiksi ja siten on muodostunu n. 25km halkasijaltaan oleva kaldera ja reunoille on jääny eri korkusia vuoria. Jotkut vieläki aktiivisia näkyviä tulivuoria, jotkut ”piilossa” olevia.

 

 Pienehkö pettymys oli, ei siksi ettei sielä ois ollu siistiä, mutta näkyvyys oli aikalailla nolla huipulla asti ja vettä tuli ku esterinpeestä. Muutama kuva kuitenki saatiin, ku vesisaje hetkeksi hellitti. Seuraavaksi suunnattiin alaspäin ja piipahettiin Ason museossa, jossa kateltiin lyhyt ”elokuva” Ason toiminnasta ja Ason alueen eri vuodenajoista. Olipa siellä kaikenlaista muutaki jänskää ja ei niin jänskää.

 

Tässä paras otos kraaterista(ja sen "järvestä")

 

Sumuisten vuorien vaeltajat

 

Koko porukka lukuunottamatta Shimada-senseitä

 

Ruokatauko oli tämän jäläkeen paikallaan, joten suunnistettiin takasi alailmoihin nautiskelemaan herkullista sobaa. Me jo aateltiin että tuosako se sitte oli… no ei onneksi ollu. Ajettiin toiselle puolelle kalderaa ja saatiin tällä kertaa arska aurinkoinenki mukkaan. Täytyy sanoa että oli aika uskomattoman komiat maisemat. Tonttipaikkojaki katteltiin muutama, mutta ei taira ihan helepolla saaha tönöä pystyyn vuoren päälle. :D Sitten oliki jo aika lähtä "kotia" kohti ja väsyneinä mutta tyytyväisinä palailtiin sitte dormiin levähtelleen.

 

Maisemaa vaan..

 

Morita kirmaa kesälaitumilla

 

Timppa maailman reunalla

 

Ei oo ennää ku pari viikkoa nii pääsee taas reissaamaan. Hostellitki saatiin jos varailtua, joten ei muutaku ootteleen.

 

おやすみなさい!!