TERVE! Pikkusen meinas venähtää taas tämä kirjottelu, mutta kai se o parempi myöhään ku ei millonkaan. Viimeksi näemmä olin luppaillu, että jottain pikku tarinaa kerrottas tuosta leirihommasta. Elikkä kauaa ei ehitty mietiskellä reissun jäläkeen, ku taas oli aika pakata reppua ja lähtä reissuun.

Oltiin siis aiemmin puhuttu, että ois mukava kävässä vielä ennen kotia lähtöä jossain meren rannalla ja vaikka yhen yönki sielä viettää. Ite jäätiin vähän pois suunnitteluvaiheesta, ku ei kauhiasti ollu tietua misä vois yöpyä ja ois biitsiki lähellä, joten annettiin muitten hoitaa se puoli. Doh.. Määränpää oli sitte n. 1,5-2 tunnin automatkan pääsä oleva Ashikita Otachi Cape Park, josta sai valita nukkuuko teltasa vai jonku sortin bungalowissa. Meille oli teltta ihan riittävä ja ku perille päästiin, niin kamat jäi vielä autoon ja pyyhkeet vaan olalle ja rannalle. Biitsillä vierähtiki usiampi tunti jonka jäläkeen lähettiin leirintäalueella ruuanlaittoon.

 

Leirintäalueelta merimaisemat

Rantautunu metusaalemi

Rantaviivaa auringonlaskun aikoihin

 

 

Alueelta sai vuokrata grillaussetin ja siinä sitä sitte ihimeteltiin japanilaista tapaa sytyttää notski.. jonku verran ois ollu sanottavaa ko. menetelmästä mutta kyllä se sitte sytty loppujen lopuksi. En tiiä oliko jollaki tullu pienehkö laskuvirhe ruuan määrän suhteen, ku sitä nimittäin oli varmaan viis kilua naamaa kohti. :) No saatiinpa seuraavaksi päiväksi asuntolaan evväät.. Grillailua ja jutustelua riitti ja syönnin jäläkeen kävästiin mutka lähellä olevasa kylpylässä letkottelleen kuumisa altaissa ja mutka saunassaki taas kävästiin.

 

Notsioperaatio ja arvostelijat

 

Aamulla innokkaat sitte vielä ehti kävässä rannallaki mutkan, ja puolen päivän aikoihin lähettiin takas kohti asuntolaa. Sittepä ei ollukkaan ennää ku reilu viikko ja ois aika lähtä kotia kohti. Loppuaika tuntu kyllä menevän ihan tajuttoman nopiasti niinku koko kesäki.

Kotimatka starttas 30.8. ensin kohti Fukuokaa, jossa oltiin taas yks yö ennen lentelyä. Olihan siinä pikkusia mutkia matkasa taas, mutta perille päästiin Suomeen. Fukuoka-Tokio välinen lento meinas mennä uusiksi, ku Tokiossa oli taas sopivasti taifuuni eikä ensin meinattu päästä laskeutuun sinne, mutta sopivasti se vissii hellitti ku sinne laskeuttiin. Ei tosin ollu mitenkään hirviän tasasta kyytiä :D Loppumatka meni kyllä sitte jo ihan mukavasti, ainaki Helsinkiin asti, jossa meille kerrottiin että matkalaukut on vielä Pariisissa… No eipähän tarvinu kantaa ku toivat sitte jälkeenpäin kotiovelle asti.

Täälä Suomen pääsä eka viikko meniki sitte taas totuttelemiseen ja kouluunki oli jo aika palailla pikku hiljaa. Nyt ois pienhköä seminaarin suunnittelua eessäpäin ja kaiketi semmonen kohta pietäänki jossain ja jollekki.

Eipä sitä muuta sitte ku seuraavaa seikkailua ootellesa!!!

 

Meinasin alottaa tämänkertaset jorinat matkamiehen virrellä, mutta ei oo vissii tapreeksi uskovaista sorttia ku ei lähteny :D Pahoittelut että venähti tämä kirjottelu, mutta on hommaa riittäny. Osittain taisin luppailla, että reissun aikanaki saattas jottain tarinaa tänne ilimestyä, mutta hommat meni hieman erilailla ku oli suunniteltu.

No mutta asiaan..

7.8.

Reissuun startattiin siis 7. päevä kello 6:30 junaillen ensin Kumamoton juna-asemalle ja sieltä sitte paikallisjunilla kikkaillen Fukuokaan. Saatiin vähän esimakua tulevasta urakasta junan vaihtoja koskien. Fukuokassa pienosen eksymisen jäläkeen sitte löyvettiin hostelli, jossa oltiin yks yö. Hikiset matkamiehet halus heti lähimmälle rannalle uimaan ja arskaamaan, mutta respan neitokainen ehotti vähän syrjemmässä olevaa rauhallisempaa rantaa. Kartan kans sitte taas junailemaan ja tunteroisen päästä oltiin jo biitsillä. Porukkaa ei ollu kyllä yhtään liikaa, ja ku suomalaiset ruhot paljastettiin nii oltiin sen jäläkeen melekeinpä keskenään. :D

Rantakuppilan tyyppi ja finrandojinit

Muutaman tunnin laiskottelun jäläkeen alko aurinko jo laskemaan, joten päätettiin lähtiä takas kohti hostellia ja kirjautumaan sissään. Varsinainen ”pääkohde” mihin oli Fukuokassa tarkotus mennä, jäi kokematta, ku aikaa oli vierähtäny sen verran, että koko ratas oli jo menosa kiinni.

8.8.

Yhen päivän tarkastelun jälkeen oli jo aika vaihtaa maisemaa ja suunnata kohti Hiroshimaa. Palttiarallaa kuus tuntia se otti että perille päästiin ja taas kamat hostelliin säilöön ja hetken levähyksen jäläkeen liikkeelle. Oli muuten pienehkö ylläri ku sattu kaks muutaki suomalaista sammaan hostelliin. :) Ensimmäinen ilta meni suht rauhallisesti.. mitä nyt kavun varresa syötiin bentoja ja otettiin muutama huurteinen ja pelattiin ”läpsyä” ja listittiin torakoita. Yks torakka me ystävällisesti tarjoiltiin Hiroshiman ”Sepille” iltapalaksi.

Hiroshiman ”Sepi"

9.8.

Seuraavana päivänä kävästiin heti aamusta varraamasa pyörät koko päiväksi ja aamutoimien jäläkeen lähettiin katteleen kaupunkia. Nopian kattelun ansiosta oltiin melkeen heti jo Hiroshiman tunnetuimman rakennuksen (tai no sen raunioiden) eli A-Bomb Domen vieressä ihimettelemässä ameeriikkalaisten tekemää tuhoa.

A-Bomb Dome

Kyllä se aikalailla hilijaseksi pisti jo ”pelkkä” rakennuski, mutta vielä enempi ajattelemaan pisti ite museo, jossa oli näytillä meleko paljo kaikenlaista. 4 tuntia tais museossa vierähtää ja nöyränä miehenä pois. Museon jälkeen käytiin vielä kierteleen jonku aikaa kaupungilla ja ulkoa päin käytiin tarkastaan Hiroshiman linnaki. Ei näyttäny nii erikoiselta, että ois kannattanu sissäänpääsymaksua pulittaa, joten tyydyttiin katteleen vierestä. Illalla piti käyvä vielä testaan paikallinen herkku okonomiyaki ja oli muuten todella hyvää.

Hiroshiman vaeltajat ja monsteripyörä

10.8.

Jälleen aika vaihtaa kaupunkia.. sanottakoon että tästä päivästä alako se seikkailu :D Taas tais vierähtää noin kuus tuntia ku oltiin seuraavasa kohteesa, joka piti olla Osaka, mutta päätettiin piipahtaa mutka Kobessa. Semmonen muutaman tunnin visiitti vaan, mutta ehtihän tuota jottain nähä jo siinäki. Löyvettiin jonku sortin minihuvipuisto ja siellä jokseenki erikoinen tohtori.. nimittäin ”Fish Doctor”, josa laitettiin jalat vesialtaaseen ja siellä pienet kalat jyrsi vissiin kuolleen ihon pois jalan pinnalta. Erikoinen, kutittava, mutta jokseenki miellyttävä ja rentouttava kokemus.

Fisutohtori

Pikku putiikkeja jonkun aikaa kierreltiin, kateltiin maisemia ja muuten vaan pällisteltiin pölijänä joka paikasa. Sitte takas junan penkille ja suunta kohti Osa.. eeei vaan Kiotoa. Tehtiin ehkä vähän uhkarohkia ratkasu ku sinne lähettiin, MUTTA aivan oikea, koska Osakassa ois taifuuni myllänny joten Kiotossa oltiin ”turvassa”. Poikettiin myös Ootsussa jossa on Japanin suurin järvi.  No ilta meni mukavasti ja yöpaikkakin löyty vaikkei ehkä ihan viien tähen hotellista puhutakkaan.

Kioton säälittävä juna-asema.. vaan 8 kerrosta

Ootsun iltamaisema

11.8.

Seuraavana aamuna ensimmäisellä junalla sitte viimein kohti Osakaa. Hostelli löyty tällä kertaa oikiastaan iliman ihmeellisimpiä onkelmia ja, koska oltiin sen verran aikasin perillä, jouvuttiin ootteleen huoneen saamista muutama tunti, mutta saatiin onneksi käyttää suihkua ja muita yhteisiä tiloja. Puolen päivän jälkeen päätettiin lähtä katteleen kaupunkia ja sielä alko jokseenki jo hoksaan, että populaa on kyllä hieman enempi ku kotosuomessa.. Yhen tietolähteen mukkaan n. 9 milijoonaa. Osakan alueella…

Osakan katuvilinää

No eihän se hirviästi suomipoikkaa estäny, joten mentiin mihin tuntu että pittää mennä ja piti ja sitte tuli näläkä taas ja piti testata se Osakan versio okonomiyakista.. omasta mielestä kyllä Hiroshiman versio oli parempi, mutta makuasioista ei kannata väitellä :)

12.8.

No ko. kaupungisa oli kuitenki toinenki päivä aikaa kuluttettavaksi ja suunnistettiin jo ennalta päätettyyn kohteeseen eli akvaarioon. Oli meleko palijo merenelävää näytillä. Käytiin myös yhesä maailman suurimmista maailmanpyöristä katteleen "maisemia", mutta eipä sieltä paljo muuta näkyny ku pilivenpiirtäjää toisen takana :)

Akvaario (myöskin 8 kerrosta)

Valashai, pituutta 12m

Yks Osakan ”maamerkeistä” on Umeda Sky Building joka on 173 metriä korkia, joten pakkohan se oli käyä kattomasa. Ja täytyy kyllä myöntää että kannatti kävässä.. maisemat oli meleko vakuuttavat ja käytiin testaan jopa ns  ”rakkausprosentti” poikain kesekn.. hyi hyi.. mutta kuitenki. saatiin melekoset naurunremakat japanilaisilta jälleen kerran ;) Yläilmoissa vierailun jälkeen parkkeerattiin yhteen puistoon levähtään ja saatiin jälleen kerran kokea japanilaista ystävällisyyttä ku tutustuttiin täysin tuntemattomiin ihmisiin. Joten voinen taas kehua japanilaisten vieraanvaraisuutta. :D

Kaupunki korkeuksista päin

13.8.

Jälleen aika siirtyä kohti uutta ja vieläki isompaa kaupunkia.. eli seuraavana määränpää oli Tokio. No sanottakoon että heti alusta asti oltiin hukassa, ku Tokion asemalle saavuttiin, mutta ”onneksi” oltiin sovittu treffit Jaskan tuttavien kans, joten oli ns. opas valmiina. Ensimmäisenä siirryttiin Shibuyaan, joka on vissiin nuorison suosimaa aluetta ja ko. paikasta löytyy yks maailman vilkkaimmista risteyksistäki. Ilta kulu ihimetellesä ja syödessä ja juodessa ja aamuun asti siis venähti.

Shibuyan iltaliikennettä

14.8.

Pienten nokosten jäläkeen otettiin aamusta eka juna ja mentiin Takashin luo lattaileen akkuja tulevia koitoksia varten. No eipä sitä hirviän kauan sitte malttanukkaan nukkua, joten päätettiin lähtä katteleen Akihabaraa. Väkiä riitti kyllä nyt jo ehkä haitaksi asti, mutta pitihän se tuoki käyä kattomasa, ku lähistöllä oltiin. Kyllähän sieltä löytyy kaikki elektroniikka mitä ihiminen tarttee, ja jos ei löyvy nii sitä ei tarvi.

Samalle iltaa sitte otettiin pikanen visiitti Harajukuun, josta jonku jenkin opastuksella Shinjukuun. Sano että se on suht mielenkiintonen paikka ja olihan se kyllä. Ei tarttenu viittä minnuuttia kauempaa kävellä ku joku ukko jo tuli veteleen hihasta ja tarjos.. öö.. no ”japanilaista kulttuurikokemusta” :) Porukkaa oli sieläki aivan jumalaton määrä ja neonvaloviidakkua riitti joka suuntaan.

Shinjuku

Shinjukusta painuttiin takasi kohti Komagomea, jossa Takashi siis asuu ja mentiin iltapalalle isakayaan. Masut pullollaan takasi majapaikkaan ja rentoutuun ja spelaileen wiitä.

15.8

Otettiin vähän pitemmät unet tälle päivää ja lähettiin joskus kahen aikoihin kohti Roppongia. Roppongissaki ois riittäny nähtävää ja löyty taas erikoisia putiikkeja. Jos ois rahhaa ja aikaa ja vielä vähän rahhaa nii kyllähän täältä löytys vaikka ja mitä. Pienten opiskelijabudjetin mukasten ostosten jäläkeen lähettiin kohti Tokyo Toweria, joka on ns. Eiffeltornin replica. Vähän pienempi vaan. 150 metriin asti päästiin suunnilleen tunnin jonottamisen jäläkeen. Ylemmäski (250m) ois päässy jos ois ollu aikasemmin liikkeellä.. oli loppuunmyyty :(

Tokioa Tokyo Towerista

16.8.

Viimistä päivää... valitettavasti. Oltiin vissii nii masennuksisa ettei saatu oikee mittää aikaan.. Käytiin uuestaan mutka akihabarassa kierteleen ja osteleen viimesiä ostoksia. Alettiin sitte mielenkiinnosta kyseleen notta josko ois jossain päin Hard Rock Cafe ja olihan se suht lähellä. Näläkäki tuli matkustellesa ja vaikka oliki meleko tyyriit burgerit HRCssä nii kannatti niistä kyllä maksaa. Jää aika heittämällä jokku mäkkärin evväät kakkoseksi. Sitte oliki taas aika lähtä kohti Komagomea ja painua pakkaileen ostokset laukkuihin ja reppuihin.

17.8.

Muutaman tunnin yöunien jälkeen 4:30 starttas paluumatka kohti Kumamotoa. Alkuperäsen suunnitelman mukkaan muistaakseni ois ollu tarkotus käyttää 16 eri junaa, mutta.. Ei se ihan menny niinku suunniteltiin. Suunnilleen kymmenen eri junan ja 16 tunnin jäläkeen löyvettiin ittemme Hiroshimasta ja huomattiin, että eihä sieltä ennää siihe aikaan lähe junia sinne mihi meijän piti seuraavaksi päästä. Doh.. eipä se palijo auttanu muu, ku ettiä joku mukava kolo misä nukkua aamuun asti, että päästään jatkaan matkaa.

18.8.

Matka jatku heti aamusta ja tästä etiäppäin homma meni suht heleposti. Ei tainnu ku yks myöhästyminen olla ja loppujen lopuksi tais kestää 36 tuntia tulla Tokiosta Kumamotoon. :) Siinäpä sitte tuli nukuttua vähä univelkoja pois ja purettua laukkua ja pakattua reppua seuraavaa päivää varten. Oltiin nimittäin sovittu, että 19.8. lähetään ”luokkakavereitten” kans leireileen, mutta tästä sitte myöhemmin.

Leirihommien jäläkeenki on käyty yks pikku reissu joella uiskentelemassa ja siitäki varmaan joskus jottain kuuluu.. Nyt pittää alakaa jo pikkuhiljaa pakkaileen laukkuja ja kattoon, että onko kaikki vielä tallesa. :) Seuraavaan kertaan siis!

 

Kesän loppu häämöttää ja nii palijo ois vielä nähtävää.. No onneksi ollaan oltu sen verran ahkeria, että loppuaika mennee ainoastaan LOMAn merkeissä! Viikko sitte saatiin piettyä ”Final presentation” joka toisaalta meni ihan hyvin, mutta laitteiden roudaamisen aikana yks piuha irtos ja ite Heatbox ei toiminu iha sillain ku sen piti. Mutta kuitenki esitelmä oli osa tarvittavaa suoritusta ja kunnialla se vedettiin läpi, vaikkei ihan kympin suoritus ollukkaa. Tänään palauteltiin lopullinen dokumentaatio projektista ja ite Heatboxiki toimii vielä ku unelma.

 

Presentation preparation

 

Paljon on tullu taas käytyä seikkaileen ja onhan sitä välillä ”eksytty” juhlimaanki. :D Tais olla pari viikkoa aika tarkalleen takaperin ku osallistuttiin japanilaiseen Matsuriin eli ”festivaaliin” (tarkempiki nimi sillä oli mutta ei sitä ennää muista..), joita tuntuu olevan näin loppukesästä melkeenpä joka viikko.

 

Rotaryklubilta tutuksi tullu Eriko ja hänen isukkinsa Setsuro kävi meijät poimimasa kyytiin asuntolasta ja lähettiin kohti tapahtumapaikkaa. Päätarkotuksena oli viettää iltaa Erikon ystävän järkkäämissä grillibileissä, mutta ensin vetastiin jinbeit päälle ja lähettiin käveleskeleen ja katteleen mitä kaikkia ne muut tuusaa. Populaa tuntu riittävän välillä ruuhkaksi asti, mutta ihan mukava tunnelma kuitenki. Herra Setsuro halus tarjota kaikille alakupaloiksi paikallista herkkua, eli takoyakia, joka on suomalaisittain sanottuna mustekalatäytteinen lihapulla. Erikoinen maku, mutta ei ollenkaan paha.

 

Eriko, Timo, Lasse, Jaakko

 

Ku oltiin palailemassa takasi grillibilealueelle, nii pienehkön rytmihäiriön aiheuttama ensimmäinen raketti posahti ja sitä jatku suunnillee puoli tuntia yhtä mittaa. Sitte päästiin itte asiaan eli pöytä pullolleen grilliherkkuja ja tietty olutta kaveriksi. Setsuro ja Eriko meinas ihimetellä, että eikö nuo hullut päihy koskaan. =) No eipä se ollukkaan pääajatus tuona iltana. Paljon saatiin taas kertoa Suomesta ja kaikki oli mielissää, ku sai porista kalpeanaamoille. Pikkusen ennen puoltayötä sitä oli aika sitte lähtä ja sanua heipat. Komiat heipat oliki ku koko juhulaväki huuti kuorosa että ”I LOVE FINLAND!!!”

 

Grillijuhlaväki (in front: "japanese mafia")

 

Hieman yllätyksenä sitte hetken päästä löyvettiin ittemme Setsuron perheen kotoa hänen tarjoutuessa majottamaan meijät. Oltiin aika otettuja ja varsinki sitte ku talon isäntä pyys meitä mukkaan rukoilemaan perheen ”rukouspyhätön” eteen. Ei varmaan kovin moni pääse tuotakaan tekemään. Aamulla oltiin taas nöyrää poikaa, ku meijät käskettiin aamupalalle ja myöhemmin vielä lounaallekki. Kauhiasti kiitellen sitte lähettiin reippaasti kävellen kohti dormia ja päiväunille.

 

Mutta mutta.. Pittää vissii alakaa katteleen, että mitä sinne reppuun tunkee ku huomenna ois tarkotus sitte alottaa viimein se reissaaminen ja ensimmäisenä kävässä yks yö kikkaileen Fukuokassa. Kattottaan laitellaanko reissun päältä jo lissää juttua tulemaan, vai sitte koko setti parin viikon päästä. :)

 

Ei muutaku hyviä kesän jatkoja kaikille!!

 

Hei sun heiluvilles! Sattaa, ei saja, sattaa, ei saja… Semmosta se on ollunna täälä nyt viimeset pari viikkoa. Lämpöä kyllä riittää yli kolomenkymmenen ja kosteusrosentti on varmaa lähellä tuhatta. :) No ei passaa marista, kai täälä silti vähän on paremmat kelit ku karussa Pohjoisessa.

 

Roiketti projekti alakaa oleen ns. valamis, MUTTA ne dokumentaatiot… ei sitä näemmä pääse selekkarintekoa karkuun täälläkään. =) Aikas laajat opukset ilmeisesti vaaditaan, jotta tulevat gaijinit ossais niitten perusteella tehä samanlaisen mööpelin ja vielä toimivan. Kuten me! Eli kyllä sitä hommaa riittää dokkareitten kirjottelussa ja presentaatioiden pitämisen merkeissä.

 

Viime viikonloppuna päästiin eka kertaa vähän reissaileen. Lauantaina kävästiin Amakusan suunnalla ihasteleen merta ja uiskentelemassa ja pitihän sitä valakosta suomalaista laatulihhaa vähän yrittää värjätäkki, jotkut vähän huonommalla menestyksellä ku toiset. Mukava reissu kyllä kaikin puolin, mutta oishan tuota ollu kiva vaikka yötäki olla ja kattella auringonlaskua meren rannalla. Olipa romanttista… Phyi

 

Anil, Charith ja Jaakko tutkailemassa

 

Arskanottoa suomalaisittain

Sunnuntaina kokkeiltiin sitte vähän eri korkeuksia, eli suunnattiin Asolle katteleen vuoria. Lyhyesti sanottuna Aso on joskus aikoinaan ollu yks pirun iso vuori joka on posahtanu tuhannenp****npärreiksi ja siten on muodostunu n. 25km halkasijaltaan oleva kaldera ja reunoille on jääny eri korkusia vuoria. Jotkut vieläki aktiivisia näkyviä tulivuoria, jotkut ”piilossa” olevia.

 

 Pienehkö pettymys oli, ei siksi ettei sielä ois ollu siistiä, mutta näkyvyys oli aikalailla nolla huipulla asti ja vettä tuli ku esterinpeestä. Muutama kuva kuitenki saatiin, ku vesisaje hetkeksi hellitti. Seuraavaksi suunnattiin alaspäin ja piipahettiin Ason museossa, jossa kateltiin lyhyt ”elokuva” Ason toiminnasta ja Ason alueen eri vuodenajoista. Olipa siellä kaikenlaista muutaki jänskää ja ei niin jänskää.

 

Tässä paras otos kraaterista(ja sen "järvestä")

 

Sumuisten vuorien vaeltajat

 

Koko porukka lukuunottamatta Shimada-senseitä

 

Ruokatauko oli tämän jäläkeen paikallaan, joten suunnistettiin takasi alailmoihin nautiskelemaan herkullista sobaa. Me jo aateltiin että tuosako se sitte oli… no ei onneksi ollu. Ajettiin toiselle puolelle kalderaa ja saatiin tällä kertaa arska aurinkoinenki mukkaan. Täytyy sanoa että oli aika uskomattoman komiat maisemat. Tonttipaikkojaki katteltiin muutama, mutta ei taira ihan helepolla saaha tönöä pystyyn vuoren päälle. :D Sitten oliki jo aika lähtä "kotia" kohti ja väsyneinä mutta tyytyväisinä palailtiin sitte dormiin levähtelleen.

 

Maisemaa vaan..

 

Morita kirmaa kesälaitumilla

 

Timppa maailman reunalla

 

Ei oo ennää ku pari viikkoa nii pääsee taas reissaamaan. Hostellitki saatiin jos varailtua, joten ei muutaku ootteleen.

 

おやすみなさい!!

 

Kyllähän se näin vaa on että aika menee ja menee muute nopiaa! Pari kuukautta takana ja toiset moiset eessäpäin. Aattelin koittaa tiivistellä tuon ajan yhteen lauseeseen, mutta… ei oo mahollista :) Uskomattoman hieno kokemus on ollu, vaikka ei vielä oikee Kumamotoa kauemmas olla päästykkään. Pikku hiljaa täsä aletaan varaileen lippuja reissuun, johon ois tarkotus lähtä sitte elokuun puolella. Parin viikon päästä vissiinki ois tarkotus suunnistaa Asolle päiväksi trekkaileen ja katteleen maisemia. Ehkäpä onsenissaki tulee käytyä…

 

Projektiki on jo suht hyvällä mallilla ja pystytään jo ”hiitteriä” ja tuuletinta ohjaileen FPGAn kautta. Vielä pitäis saada lämpötila-anturi hommaan mukaan ja sieltä tiedot talteen. Eihä täsä oo ku kuukaus suunnillee aikaa sitäkään enää tehä, mutta luotto on kova =)

 

Heatbox viritelmä

 

Viime viikonloppu meni vähä normista poikkeavalla tavalla. Mentiin nimittäin ns. lastenleirille leikkimään ja leikkimään lauantaista sunnuntaihin. Piirileikkejä ja lasten pitämiä esityksiä, ja ”ilotulitteita” seurailtiin lauantai ja ku lapsoset paineli nukkumaan, nii konkarit jäi vääntään sunnuntain vesisotaa varten aivan jumalattoman määrän vesipommeja. Tais olla nii lasten, ku aikuistenki mielestä reissun kohokohta se vesisota. Iloisin mielin, tosin läpimärkänä, sitä sitten lähettiin takas dormia kohti ja syömään ja suorilta nukkumaan.

 

Having fun in Mitsunoki-no ie

Ninjat Jinbeit päällä (saatiin lahjaksi)

 

 

Ohan tuota tullu muutama pyöräseikkailuki taas tehtyä.. Kuvasa joku vissii ehkä tais olla joku ehkä mahollisesti amerikanjin ;D